Salomonilla huiveja

Ostin joitakin vuosia sitten Pandan juhlalankaa kirpparilta. Silloin en tiennyt mitä olisin tehnyt tuosta langasta, mutta nyt aloin käyttämään niitä kuluttaakseni lankoja osallistuessani 10% -projektiin.
Langoista on syntynytkin kaksi huivia. Toinen on oikeilla salomoneilla kolmiohuivi ja toisen tein pitkänä kaulahuivina ikään kuin salomoneilla, mutta solmukohdassa tein aivantavallisen kiinteän silmukan/ketjusilmukan(en siis ottanut toista silmukkaa takaa langan alta). Laitan tähän kummastakin pinnasta kuvan.

Huivi

Ei tullut salomoninsolmuja, eikä samanlaista kuin omastani. MUTTA valmis on, nimittäin huivi, jonka aloitin kesällä.

Tarkoitukseni oli kastella ja pingoittaa huivin reuna, jotta näyttäisi kukkamaiselta, mutta taidankin jättää reunan röyhelöksi. Kokeilin tähän huiviin erilaisia reunoja ja pintaa. Koska mikään ei tuntunut hyvältä, työ tuntui työläältä. Päädyin kumminkin tekemään perushuivin ketjusilmukoilla ja reunaan näin hieman enemmän vaivaa, vaikka lopulta teinkin sen pikavauhtia, ehkä hieman hutiloidenkin. Reunan röyhelömäisyys alkoi kiehtomaan, ja arvelenkin huivin käytössä oikenevan tarpeeksi. Ainakin omani suoreni ilman pingoitusta ihan hyväksi, toivon vain ettei tuo röyhelö oikene liikaa.

Aikapula ! ! ! ! !

En ole kirjoitellut, koska kärsin aikapulasta. Kerroin tästä myös 10% -projektiin tehdyssä esittelyssä ja alkutilanteen kartoituksessa, paljastaen melkoisesti itsestäni. Tavoittelen siis hopea reunoja elämääni ja liitän myös tähän lankakuvan muistuttamaan siitä, että tekemällä olen ollut yleensä onnellisempi kuin taivastelemalla sitä, että pitäisi tehdä, osallistua ja mihin tuo aika kuluu vaikkei ole saanut oikein tehtyä mitään....

Tänä syksynä päätin, että nyt jos ei koskaan on otettava itseä niskasta kiinni. Olen siis alkanut harrastamaan, opiskelemaan ja tekemään tunti töitä. Muutamana viime vuonna olen tehnyt osa-aikaista pätkää töissä. Töihin olen ollut ihan tyytyväinen, mutta muu arki on ollutkin sitten melkoista pitäisi ja pitäisi ajattelua. Olisi se tietysti kivaa saada vakituinen työkin, mutta toisaalta olen alkanut hyväksyä, että kaikilla ei ole edes mielenkiintoista ja kivaa työympäristöä ollenkaan ja mahdollistaahan tämä tilanne muun toiminnan. Itse asiassa tykkään tehdä erilaisia asioita. Ei sitä lapsille tule aikaa yhtään sen enempää, vaikka olisi tyytymättömänä kotona. Tulihan se huono omatunto siitä, että olen hankkinut itselleni aikapulan.

-10% langoista ja painosta

Sain minäkin aikuisaksi osallistua tai ainakin ilmoittauduin tuohon 10% -projektiin. Olen pistänyt elämääni remppaan ja totesin tämän projektin pitävän sisällänsä kaikkea - osallistumista, käsilä tekemistä, yhteydenpitoa muihin, oman kunnon parantamista ja varastojen pienentämistä (tarkoittaa myös asioiden löytämistä ja järjestämistä, lankoja on vähän ympäriinsä).

Olen tosin päättänyt lisätä muissakin asioissa omaa aktiivisuuttani, että tuli mieleen olenkohan hankkimassa itselleni stressiä? - On huomioitava myös lastenharrastukset ja kulettamiset ja tämä ottaa joskus koville. Esimerkiksi eilen tytöllä alkoi kaupungissa uutena tanssi. Olin vannottanut, että on kotona, ettei tarvitse etsiä häntä, kun tulen kiireellä töistä. Olin kotona noin 25 minuuttia ennen tuntien alkamista ja tyttöä ei ole missään. Tytöllä puhelin kotona, ei auttanut muu kuin soitella parille kaverille. Ensimmäinen ei vastannut, mutta onneksi toinen tärppäsi - hain tytön läheiseltä uimarannalta ja olimme perillä n. 5 minuuttia ennen alkua (huom. ajomatkaa n. 7km.).