Eppuilua perjantaina

Olimme katsomassa ja kuuntelemassa Eppu Normaalia Jyväskylän jäähallissa perjantaina (2.11.). Tuntuu aivan uskomattomalta, miten porukalla on sama into päällä kuin sellaiset pari kymmentä vuotta sitten, kun ensi kerran kuulin Ruisrokissa heitä. Kavereilla tuntuu olevan hauskaa lavalla, samoin yleisöllä mukana "veisatessa"(Keskisuomalaisesta lainattua). Musiikissa ja esiintymisestä löytyy samaa, mitä muillakin kerroilla, MUTTA...

Niin en osaa sanoin kertoa tai kuvata, vaikka ikää on tullut ja yleisö suurelta osalta on vanhentunut niin Eput on EPPUJA. Kaverit vetävät vanhoja ja uusia hittejä ja yleisö on mukana. Itse koin jotain nostalgista, sillä olin huomaavinani jotain punk-tyylistä noissa uusissa kappaleissa. Vaikka vanhoja hittejä saatiin kuunnella, niin monet jäivät poiskin kuten "Pidetään ikävää" esimerkiksi. Ihmetellä jaksan myös sitä, että monien tuttujen ja turvallisten elementtejen joukossa oli myös jotain uutta.

Tuntuu hullulta miten tällainen keski-ikäinen äiti voi vielä innostua näin jostain bändistä. Tuntuu siltä kuin pitäisi kirjoittaa, vaikka kuinka. Mutta sanojen puutteessa on laitettava vain nimimerkki "Eput on rautaa", ja annettava sen kertoa loput.