Aikapula ! ! ! ! !

En ole kirjoitellut, koska kärsin aikapulasta. Kerroin tästä myös 10% -projektiin tehdyssä esittelyssä ja alkutilanteen kartoituksessa, paljastaen melkoisesti itsestäni. Tavoittelen siis hopea reunoja elämääni ja liitän myös tähän lankakuvan muistuttamaan siitä, että tekemällä olen ollut yleensä onnellisempi kuin taivastelemalla sitä, että pitäisi tehdä, osallistua ja mihin tuo aika kuluu vaikkei ole saanut oikein tehtyä mitään....

Tänä syksynä päätin, että nyt jos ei koskaan on otettava itseä niskasta kiinni. Olen siis alkanut harrastamaan, opiskelemaan ja tekemään tunti töitä. Muutamana viime vuonna olen tehnyt osa-aikaista pätkää töissä. Töihin olen ollut ihan tyytyväinen, mutta muu arki on ollutkin sitten melkoista pitäisi ja pitäisi ajattelua. Olisi se tietysti kivaa saada vakituinen työkin, mutta toisaalta olen alkanut hyväksyä, että kaikilla ei ole edes mielenkiintoista ja kivaa työympäristöä ollenkaan ja mahdollistaahan tämä tilanne muun toiminnan. Itse asiassa tykkään tehdä erilaisia asioita. Ei sitä lapsille tule aikaa yhtään sen enempää, vaikka olisi tyytymättömänä kotona. Tulihan se huono omatunto siitä, että olen hankkinut itselleni aikapulan.